SeppoMononen Omnia mea mecum porto!

Onko suomalaisten elämän tarkoitus hukassa?

Äskettäin eläkkeelle jäänyt pohjanmaalaisen maakuntalehden päätoimittajan jäähyväiskirjoitus "Elämän tarkoitus on yhä salaisuus" saattoi järkyttää  lukijoita (Pohjalainen 30.1.2014): "Aivan lopuksi. Elämän tarkoitusta olisi hyvä pohdiskella. Siihen liittyy yhden ystävän toivomus kertoa lopulta totuus. Kun vain tietäisi, mistä."

Kuinka voi olla että yhteiskuntamme kouluasteet läpäissyt, ja toimittajana kymmenien tuhansien lukijoiden henkisestä hyvinvoinnista vastuun ottamaan valittu (?) toimittaja ei vielä tiedä mikä on elämän tarkoitus. Elämä on enimmäkseen mennyt hukkaan, jos vasta eläkkeellä on aikomustakaan ajatella elämänsä tarkoitusta.

Yhteiskuntamme huipulle asti ulottuva puute, jonka aika ajoin Pisa- tms. tutkimukset meille osoittavat, johtuu koulusta: Suomalaiset eivät osaa ajatella. Äidinkielen oppikirja 9 toteaa ikään kuin ohimennen, että äidinkieli on myös ajattelun väline. Kuitenkaan missään ei lapsiamme opeteta ajattelemaan. Tärkein vain heitetään kellumaan ilmaan.

Sosialistisen Itä-Saksan peruskoulun meille kopioivat (Erkki Aho, Urho Kekkonen, Eino S Repo, sekä kansainvälinen taho) joiden toimet epäilyttävästi viittaavat yksilöllisen ajattelukyvyn tarkoituksenmukaiseen degeneroittamiseen.

Periaatteellinen ero 'meidän' ja 'niiden toisten' koululaisten välillä näkyy  kansainvälisissä tutkimuksissakin. Kun meillä hengästykseen asti päntätään mekaanista tietoa, etu on niillä joiden koulu opettaa ajattelemaan itsenäisesti. Koululaitoksessamme opetetaan doktriinin omaisesti sitä mitä muut ovat ajatelleet, sanoneet ja tehneet, kun menestyksen syvin olemus tuottaisi oppilaan omia ajatuksia ja töitä (ks. esim. /http://www.litorina.org/id79.html/ Parempi ymmärtää vähänkin kuin pelkästään tietää paljon).

Kokemuksesta voin kertoa, kuinka kaksi vanhinta lastani aloitti koulunkäynnin Amerikan mantereella. Siellä mentiin heti asiaan: päivä oli suunniteltu ja toteutettu oppilaitten kykyjen mukaan mutta 'nine-to-five' mentiin täyttä päivää kuten  töissä ikään. - Eikä kukaan tullut kotiin väsyneenä! Merkittävästi muistan lasten show-and-tell -esitykset jotka alkoivat heti ensi luokalta, samoin varsinaiset esitelmät.

Myös tutkimusprojektiensa mukana kasvaen lapsi keräsi tärkeää itsevarmuutta mutta sai myös kehitykselleen tarpeellisia onnistumisen elämyksiä. Töitään jokainen teki ja esitteli luokalleen. - Itse olin Suomessa  päässyt vastaaviin vaiheisiin vasta ylipistossa. Ei siis ihme että jäin pahasti jälkeen…

Public Television alle kouluikäisille tarkoitetut lastenohjelmat eivät olleet pilailuja; Mr. Rogers ohjasi järkevää leikkiä ja taidetta jokapäiväisen laskemisen ja lukemisen kevennyksenä (spelling - englannin kielen kirjoittaminen!).

Koulutulokkaiden ensimmäisenä lukukirjana on kansakunnan Perustuslaki: "Jokainen ihminen on yhtä arvokas…" Tällaisessa ympäristössä elämän tarkoitus selviää varhain jokaiselle.

Kaivaten ajattelen itsenäisyytemme historian ihmisystävää, filantrooppia joka tiedosti tietämättömän ja siksi todellisuudenpelkoisen kansan. Nuorisoseuroja perustamalla Santeri Alkio ryhtyi väkeä sivistämään. Hyödyn yhteiskunnassamme on puute Alkiosta, jolle hyötynäkökohta oli vieras. Aatteensa levittämiseksi hän ei tarvinnut edes temppeliä.

Elämä on ihmisen henkilökohtainen todellisuus ja jokainen täysivaltainen ihminen on lopulta omasta elämästään vastuun kantava asiantuntija. Hyvään elämään ihminen tarvitsee uskoa siihen mikä on totta ja oikein. Todellisuudessa.

Seppo Mononen Tutkija filosofian maisteri

www.litorina.org

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Seppo Mononen

Elämän tarkoitus on -ELÄMÄ. Elämä on jokaisen henkilökohtainen todellisuus. Se ei edellytä lupaa , keneltä, mistä?? Elämän tarkoitusta ei muodosteta, vaan elämää eletään. Jokaisella oma elämä ja todellisuus. Riippuu jokaisesta itsestään mitä elämällään tekee.
Kiitos kommentista!

Seppo Mononen

Systeemiä tärkeämpi onopettajan ja oppilaan välinen henkilökohtainen vuorovaikutus, suomalaisittain sanottuna kasvatus. Se ei ole sana, vaan se todellisuus minkä symboli sana 'kasvatus' on.
-Kerron vain omia kokemuksiani, ja havaintojani, en ole perustuslain enkä koululaitoksen asiantuntija, ja havaintoni ovat minun omiani, omasta todellisudestani.
Sinun todellisuutesi on sinulle yhtä tosi, kuin minun on minulle.
Kehitys on pyrkimystä keskittyä olennaiseen (Encyclopedia Britannica). Ihmiselle olennainen on elämä.

Kiitos kommentista!

Toimituksen poiminnat