Ennakonäänestys Buenos Airesissa 9.4.2015 paljasti asiattomuuksia edustustossa

Buenos Aires huhtikuussa 2015

Vaalilautakunnasta tulleen äänioikeuden vahvistavan tietopaketin ohjeita seuraten hakeuduin ennakkoäänestyspaikalle  Buenos Airesissa. Suurlähetystö sijaitsee Santa Fé puistokadulla toimistorakennuksen viidennessä kerroksessa jonka se jakaa Kroatian lähetystön kanssa.

Myöhäisestä iltapäivästä johtuen lähetystö oli suljettu, mutta alakerran vartija ohjasi seurueeni ystävällisesti hissille ensin asianmukaisen ilmoituksen tehtyään ja passini tiedot kirjattuaan; ja kun selvisi että halusin mennä äänestämään.

Hissistä purkautuessamme lähetystön naisvirkailija vaikutti aika lailla epävarmalta, ilmeisesti siitä kuinka luokitella ryhmäni virastolle aiheuttama uhka.  Virkailija jäi vielä arvioimaan UM:n turva/ohjesäännöistä sopivaa uhkaluokitusta, kun vilkkaimmat seuralaiseni jo kotiutuivat paikkoja tutkimaan.

Edustavimmalle paikalle hallin turvallisiin lasivitriineihin asetellut nukkehahmot tuntuivat viehättävän artesaani miniääni ja tämän viisivuotiasta. Haltioissaan taisi olla miniäni teinisisarkin – tämän oppaanamme toiminut poikaystävä sen sijaan ei osoittanut  tunnistettavia mielenliikkeitä. Valpas miniä räpsytteli kuvia askeettisista tiloista vaikutteettomasti.

Vaalivirkailijaksi osoittautui nainen joka istui turvallisessa lasikaapissa pitkän käytävän päässä. Hän hyväksyi minut äänestäjäksi, ojensi vaalilipun ja neuvoi  kokoussalina toimivaan tilaan numeroni piirtämistä varten. Salin seiniä verhosi nähtävästi koko maan  ehdokaslistat 2015. 

Taitetun lippuni laitoin leimattuna  kehotuksesta omakätisesti vaaliuurnaan, jona toimi paikallisen tuottajan aaltopahvinen pakkauslaatikko. Siihen oli terävällä katkoteräveitsellä viilletty lipunmentävä aukko.

Kansalaisvelvollisuus täytettynä palasin odotustilaan. Sinne oli ehtinyt useita hermostuneen oloisia naisia,  jotka kaitsivat väkeäni. Joukossa oli varmaan suurlähettiläskin, joka ei silmin nähden erottunut katraasta. Miehiä ei näkynyt.

Tilastani johtuen kaipasin kiireellisesti mukavuuslaitosta, johon minut auliisti ohjattiinkin. Miesten vessan istuinkopit oli turvallisesti suljettu ja sinetöity, vain yksi oli käytettävissä. Pisuaarille pääsy oli kuitenkin vapaa. Se oli uuden Tallinnan-laivan tapaan vedetön.

Vapauteen kadulle päästyämme tiedustelin seuralaisiltani havaintoja käynnistä. Syy tähän oli se että kymmenen vuotta aiemmin passia täällä uusiessa olin aistinut viraston kireän ilmapiirin. Se, samoin kuin konkreettiset virkailijoiden turvakopit oli jäljellä kuten silloin. Aikuiset seuralaiseni kertoivat nyt tunteneensa oudon ilmapiirin vahvistaen havaintoni. - En siis ollut kuvitellut!

Kuinka virallisen Suomen edustusto voi olla kipsissä ja neuroottisen pelokas?

Ja leikkii nukeilla?

Outoa…

Seppo Mononen, filosofian maisteri (Ilmajoki) Buenos Aires

/www.litorina.org/