Ilkeys on suomalainen käyttäytymishäiriö joka voi tappaa
Syksyn pimeys ja kylmyys on masennuksen sesonkia. Vuodenajan ankeutta sietämään elämää ylläpitävää iloa ja rohkeutta voi saada kanssaihmisistä. Paha tilanne on masentuneella, jonka elinympäristöä hallitsevat ilkeät viha ihmiset.
Itsemurhan toimeenpaneva sysäys tulee siitä että masentunut ihminen kieltää todellisuutensa ja uskottelee itselleen että näin on viisainta toimia. Yleinen tähän johtava syy on ympäristön ihmisten ilkeys. – Tuskin kukaan päätyy itsemurhaan rakastavassa ja inhimillisyyttä tukevassa – tai edes välinpitämättömässä ympäristössä.
Maakuntien väen terveydellistä kuntoa selvitettiin tutkimuksella joku vuosi sitten. Erityisen ankeaksi todettiin tilanne Etelä-Pohjanmaan järviseudun kunnissa. Nimenomaan Lappajärvi oli masentavan tilaston kärkipaikalla. Sydän- ja verisuonitaudit sekä sokeritauti olivat merkittävällä marginaalilla yleisimpiä ja itsemurhat oli kolmannella sijalla kuolinsyytilastossa.
Vietin jonkin aikaa tilastoykkösen kirkonkylässä, jossa ilkeys havainnollistuu konkreettisesti.
Erään liiketalon edustalla oli kaksi punaiseksi maalattua betonista penkkirunkoa, joista istuinosat oli poistettu. Lankut oli poistettu siksi, kuten eräs paikkakuntalainen vierasta valisti, että penkeillä oli alkanut istuskella "epätoivottuja tyyppejä"! – Nyt niillä ei voinut istua kukaan.
Kuolema on äärimmäinen uupumus ja kuoleman lähestyessä elämän energia vähenee ja saavuttaa nolla-tason kuollessa. Täten väestönäytteen kuolintilastosta voidaan piirtää käyrä, joka osoittaa elinvoiman vaihtelut. Tein tällaisen tutkimuksen jossa 3010 kuolemantapausta arvioitiin eliniän suhteen jakaen otos kahteen ryhmään: näytteenä otos suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan väestöstä ja toisaalta verrokkina otos enemmistöltään ruotsinkielisen Pohjanmaan rannikkoseudun väestöstä. (Raportit verkossa: /www.litorina.org/exhaustion/ ja suomeksi /http://www.litorina.org/elinvoimasta/.
Oheislöydös tutkimastani vuoden 1999 kuolintilastosta oli, että alle 2-vuotiaina kuoli kummassakin ryhmässä kuusi vauvaa. 2-16-vuotiaina suomenkielisen näytteen tyttöjä kuoli viisi ja kaksi (2-6 v.) poikaa. Tytöistä kaksi kuoli 6-8 ikäisinä lapsina, ja kolme 10-12 ikäisenä esi-puberteetissä. Tyttöjen kuolemiin saattaa liittyä epällys nykyään puheenaiheeksi tullut sukupuolinen väkivalta.
Yhtäkään ruotsinkielisen näytteen tyttöä eikä poikaa kuollut Ikäluokassa 2-16, =nolla kuolleisuus.
Järkyttävien lukujen syiden pohtiminen ei kuulunut tämän tutkimuksen aiheeseen, mutta näyttää siltä kuin ilkeä yhteiskunta kiusaa hengiltä lapsiaan ja nuoriaan.
Meillä aikuiset saattavat pitävää omiakin lapsia jotenkin vähempi arvoisina, kun vertaan muihin tuntemiini yhteiskuntiin. Kehittyneissä (=sivistyneissä) yhteiskunnissa lapset hyväksytään todellisina, lapsina. Teeskennellen ei lapsia kunnioiteta eikä toisaalta väheksytä, vaan rakastetaan (rakkaus=hyväksyy todellisena).
Olen opettanut satoja yläasteen nuoria ja kokemukseni perustelee että lapset ovat rakastettavia älykkäitä ihmisiä, joista iän myötä sukeutuu aikuisia, yhteiskuntansa täysivaltaisia jäseniä.
Seppo Mononen Tutkija filosofian maisteri /www.litorina.org/
60800 Ilmajoki
Erään itsemurhan anatomia (omani!); Ks. ’Rosa’ Melankolia – Novellissa /www.litorina.org/id40.html/
Ilmoita asiaton viesti